Maailman vahvimmat pakkausratkaisut

» Lue lisää

Tilaus/kysely

Yhteystiedot

Puh. (014) 339 6500
Fax. (014) 339 6501
Sp. myynti(at)4m.fi

Ajanvarauskortit vaivattomasti

Ajanvarauskorttivalikoimasta löydät upeita vaihtoehtoja, täytä tiedot ja tilaa!

Ajanvarauskortit

Kirjailija Keijo Siekkisen kolumni

Ylpeys ja uho. Suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus.

Osui juuri silmiini amiraali Juhani Kaskealan erikoishaastattelu, jossa hän perää kansamme itsetuntoa. Sepä onkin varsin tärkeä peräämisen asia.

Ylpeys, se oikea ylpeys on itsetuntoa, suvaitsevaisuutta, toisten hyväksymistä, toisten tekemisten ymmärtämistä, oman itsensä hyväksymistä.

Uho on jotakin vallan muuta. Ja joka voi muuttua. Aika usein uho muuttuu lyömällä päätään seinään ja siitä seuraavaan omakohtaiseen havaintoon: seinä on kovempi.

Muistan oman uhoni tai ennakkoluuloni, josta uho useinkin kumpuaa. Menin siviilikarkurina armeijaan, seitsentoistavuotiaana. En mennyt vapaaehtoisena siksi, että olisin palvelusta intohimoisesti halunnut, vaan suorittaakseni sen nopeasti alta pois.

Sotilaista minulla oli kohtuullisen varmat käsitykset.Sotakahjoja, tietenkin sivistymättömiä, poliittisesti rajoittuneita, omaan maailmansa sulkeutuneita...

Ja kuinka ollakaan. Tapasin ihmisiä. Ja nuorelle miehelle aukesi liki ensimmäisen kerran elämässään mahdollisuus syvällisiin keskusteluihin maailmanpolitiikasta, runoudesta, musiikista, eri kulttuurien ymmärtämisen merkityksestä, laajan sivistyksen merkityksestä, suvaitsevaisuuden tärkeydestä. Ja ennen kaikkea rauhan tilan äärimmäisestä tärkeydestä. Ja sodan hirvittävyydestä.

Oli siinä poika uhonsa ja ennakkoluulojensa kanssa niin sanotusti kusessa. Ja kuitenkin täytyi jo melko pian tämän verrattoman kokemuksen jälkeen myöntää, että armeijan aikaiset keskustelut ammattisotilaiden kanssa olivat itselleni ensimmäinen todellinen kirjailijan koulu. Jäljempänä oli jo paljon helpompaa. Oli polku aukaistu itseymmärryksen ja maailman näkemisen tiellä.

Eikä mennyt kuin tovi, kun kykenin ja ymmärsin sanoa: kun talous ja politiikka ovat mutrussa, kannattaa kuunnella, mitä sotilailla on asiasta sanottavaa. Eikä minun ole tarvinnut omista näkemyksistäni tinkiä.

Olen edelleen havainnut kuinka helppoa ongelmien kasaantuessa on löytää syyllinen ulkopuolelta. Hyviä syyllisiä aina tilanteen mukaan ovat verottaja, ammattiliitot, ahneet yrittäjät, keplupoliitikot, maahanmuuttajat ja muut mutiaiset ja tietenkin homot ja viherpiipertäjät ja puunjalostusteollisuus ja Mauri Pekkarinen ja julkisten käymälöiden vähyys varsinkin aamuöiseen aikaan.

Ja kuinka vaikeaksi on käynyt naamansa pitäminen peruslukemilla, kun on näitä syyllisiä ongelmiensa edessä hakenut.

Kun amiraali Kaskeala peräsi kansamme itsetunnon perään, luulen ymmärtäneeni, mitä hän ajoi takaa. Terve itsetunto ei pelkää erilaisuutta, vaan kaipaa sitä, hyväksyy sen yhtä itsestään selvänä kuin vuorokausirytmin.

Kaskeala kertoi haastattelussaan: "Oli ilo nähdä somalialikersantti tykkiryhmää johtamassa".

Iloitsen Kaskealan kanssa tästä asiasta, vaikka samalla voin sanoa, että asia sinänsä on minulle aivan yhdentekevä, kuka johtaa tykkiryhmää. Mieluummin ei kukaan.

Mutta tämän voin omasta puolestani kertoa. Muistelen edelleen lämmöllä teologian tohtori Eira Paunua, joka johdatti minut gregoriaanisen musiikin maailmaan, vaikka vieläkään en tunne erityistä kaipuuta kirkon helmaan.

Ylpeys ja uho. Suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus. Molemmat ovat tietoisia valintoja. Tuomio ei hovissa muutu.

Kirjailija Jorma Ojaharju mukaeli Eino Leinon suvaitsevaisuuden ylistyksen muotoon: Ei lihava ole kenkään ihminen, vaan toinen on laihempi toista.

Tähän päivään oiva muistutus.

Keijo Siekkinen

Ajankohtaista

Rekisteri- ja tietosuojaseloste

Tämä on 4m Oy:n EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) mukainen rekisteri- ja tietosuojaseloste.

Lue lisää...